Rikoksen vanheneminen kategorisoidaan kolmeen eri tyyppiin:
- Syyteoikeuden vanhentuminen
- Rangaistuksen tuomitsemisen ehkäisevä vanhentuminen
- Rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden vanhentuminen
Syyteoikeuden Vanhentuminen
Syyteoikeuden vanhentuminen tarkoittaa, ettei syytettä voi nostaa. Tyypillinen syyteoikeuden vanhentumistilanne on, että rikos paljastuu niin myöhään, ettei syytettä voi enää nostaa. Syyteoikeuden vanhentumisaikaan vaikuttaa rikoksen rangaistusmaksimi.
Sellaiset rikokset, joiden ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, syyteoikeus ei vanhennu. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi murha ja rikos ihmisyyttä vastaan.
Muissa rikoksissa syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu:
1) 20 vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli 8 vuoden (esim. tappo, törkeä pahoinpitely)
2) 10 vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli 2 vuotta ja enintään 8 vuotta vankeutta (esim. törkeä varkaus, törkeä kavallus, törkeä veropetos)
3) 5 vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään 2 vuotta vankeutta (esim. varkaus, pahoinpitely, petos)
4) 2 vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko (esim. rattijuopumus, näpistys, virkamiehen vastustaminen)
Virkarikokset, tietyt ympäristörikokset ja seksuaalirikokset poikkeavat kuitenkin edellä mainituista vanhentumisajoista. Virkarikoksien vanhentumisaika on aina vähintään 5 vuotta ja tietyissä ympäristörikoksissa vanhentumisaika on puolestaan 10 vuotta (esim. luonnonsuojelurikos). Seksuaalirikoksissa on taas omat vanhentumisaikansa, jotka riippuvat siitä onko kyse alaikäiseen vai täysi-ikäiseen kohdistuneesta rikoksesta.
Vanhentumisaika lasketaan rikoksen tekopäivästä. Jos rikoksen tunnusmerkistö sisältää myös laiminlyönnin, syyteoikeuden vanhentuminen alkaa, kun laiminlyöty teko olisi viimeistään pitänyt tehdä.
Syyteajan vanhentuminen katkeaa, kun syytetylle on annettu henkilökohtaisesti haaste tiedoksi.
Rangaistuksen Tuomitsemisen Ehkäisevä Vanhentuminen
Vaikka syyteoikeus ei olisi vanhentunut, rikoksesta voi olla kulunut liian kauan aikaa eikä tuomiota voida enää antaa.
Kuten syyteoikeuden kohdalla, myös rangaistuksen tuomitseminen ei vanhene, jos rikoksesta voidaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus.
Muissa rikoksissa rangaistusta ei saa tuomita, kun rikoksentekopäivästä on kulunut:
1) 30 vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli 8 vuoden
2) 20 vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta yli 2 vuotta ja enintään 8 vuotta
3) 10 vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enintään 2 vuotta, sakkoa tai rikesakko
Rangaistuksen Täytäntöönpano-oikeuden Vanhentuminen
Rikos voi vanheta myös sen jälkeen, kun siitä on annettu tuomio. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomio on pantava täytäntöön tietyn ajan kuluessa. Jos tuomiota ei täytäntöönpanna vaaditussa ajassa, se raukeaa.
Kuten syyteoikeuden ja rangaistuksen tuomitsemisen ehkäisevän vanhentumisen kohdalla, myöskään elinkautisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpano ei vanhene koskaan.
Muutoin määräaikainen vankeusrangaistus raukeaa, jollei rangaistuksen täytäntöönpano ole lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä laskettuna alkanut
1) 20 vuodessa, jos rangaistus on yli 8 vuotta
2) 15 vuodessa, jos rangaistus on yli 4 ja enintään 8 vuotta
3) 10 vuodessa, jos rangaistus on yli vuoden ja enintään 4 vuotta
4) 5 vuodessa, jos rangaistus on enintään vuosi.
Sakon muuntorangaistus puolestaan raukeaa, jollei sen täytäntöönpano ole alkanut 3 vuodessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
Kaikissa rikoksen vanhentumistyypeissä vanhentumisaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää edeltävän vuorokauden päättyessä.
