Useat henkilöt voivat aiheuttaa yhdessä vahingon sillä tavoin, että korvausperuste on heillä sama. Esimerkkinä tahalliseen vahingontekoon (ilkivalta) voi osallistua useita henkilöitä, tai yhteisön hallitus voi yhteisellä päätöksellä aiheuttaa yhtiölle vahinkoa. Vahingonkorvauslain (VahL) 6 luvussa säädetään korvausvastuun jakaantumisesta vahingonkorvauksessa. VahL 6 luvun 1 § mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
VahL 6 luvun 2 §:n mukaan, milloin vahinko on kahden tai useamman aiheuttama taikka he muuten ovat velvolliset korvaamaan saman vahingon, vastaavat he siitä yhteisvastuullisesti. Se, jota ei ole tuomittu maksamaan täyttä korvausta, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä ja se, joka on vastuussa työntekijälle säädettyjen perusteiden mukaan, vain siitä määrästä, jota ei voida saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta (eli työnantajalta).
Yhteisvastuu tarkoittaa käytännössä sitä, että vahingosta vastuussa olleet kantavat yhdessä vastuun sattuneesta vahingosta. Tästä seuraa se, että vahingonkorvauksen vaatijalla on oikeus kohdistaa koko vaatimus keneen tahansa yhteisvastuullisista. Vahingon kärsijän ei tarvitse vaatia jokaiselta vahingon aiheuttajalta vain tämän osuutta vahingosta, vaan hän voi vaatia koko korvaussumman yhdeltäkin vastuussa olevalta.
Monissa tilanteissa on kuitenkin ajateltavissa, että vaikka korvausperuste on sama, vahingonkorvausvelvollisista yhden tai useamman osalta voi täyttyä erilaiset alentamismääräykset. Tällöin tietty vahingonaiheuttaja ei ole vastuussa koko vahingosta. VahL 6 luvun 3 §:n mukaan korvausvelvollisten kesken korvausmäärä on jaettava sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä, vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu ja muut seikat. Vastuu on tosin yhteisvastuuta, mutta alempaan korvaukseen tuomittu vastaa vain siitä määrästä, jonka hän on velvollinen maksamaan. Joissakin tapauksissa on myös suoraan osoitettu toisen vastuu ensisijaiseksi ja toisen vastuu toissijaiseksi.
Kuitenkin sillä, joka on maksanut vahingonkorvausta yli oman osuutensa, on oikeus saada kultakin muulta korvausvelvolliselta, mitä hän on tämän osalta maksanut. Tätä kutsutaan takautumisoikeudeksi. Jos joku korvausvelvollisista on ilmeisesti maksukyvytön tai jos hänen oleskelupaikkansa on tuntematon, on kunkin muista korvausvelvollisista maksettava osuutensa vajauksesta.
